Praha nähty ja kotona jälleen.

Oli oikein mukava reissu , aloitetaanpa ensimmäisestä päivästä joka oli varsin tapahtumarikas.

Suunnitelmissahan oli , että pääsen Porissa asuvan Emilian kyydissä kentälle hänen miehensä olisi meidät heittänyt, mutta mutta.

Emilia soitti vähän ennen kuin olin lähdössä kävelemään Poriin menevään linja-autoon ja kertoi, ettei pääse lähtemään töissä oli tullut pienoinen katastrofi ja vastuuhenkilönä täytyi jäädä sitä hoitamaan joten se siitä.

Äkkiä nettini katsomaan josko Porista lähtisi Helsinkiin meneviä autoja ja onneksi yhdeltätoista sitten lähti ja oli vähän jännitystä sillä toivoin, että olisi tosiaan ajoissa perillä sillä kentällä linja-auto oli 14.50 ja kello 15.00 piti olla lähtöselvityksessä.

Kaikki meni kuitenkin sitten ihan hyvin ja kerkesin koneeseen Merili siellä jo odottelikin mua.

Oli tosi kiva lähteä ihan mahassa kouraisi kun kone irtosi maasta. Vihdoinkin olisin lomalla nämä päivät.

Kaikella rakkaudella pienten lapsien äidit ehkä ymmärtävät miltä tuntuu olla nelisen päivää ilman pyyntöjä, vaatimuksia ihanan itsekkäästi sain olla tehdä mitä jaksoin ja huvitti. Mahtavaa!!

Pari tuntia kesti lento ja olimme Prahan lentokentällä.

Ensiksi ostettiin lippu bussin joka vei keskustaan ja sieltä suuntasimme Vysehradiin jossa oli hotellimme eli keskustasta parin pysäkin verran ,ei paha matka.

Hotelli löytyi pienoisen etsinnän ja kyselyn jälkeen ja pääsimme huoneeseen. Hotelli oli hieno , tummaa puuta ja kullanväriä muutenkin ihan siisti..paitsi kun katsoi sisäpihaan meidän ikkunasta paljastui harmaa kerrostalo. Parvekeilla kuivattiin pyykkejä ja sen talon vieressä oli peruskorjauksessa oleva raakile kerrostalo jossa yllätys yllätys aloitettiin konsertti kiviporalla kello seitsemän.

Merili kaikessa viisaudessaaan oli varautunut korvatulpilla, joten herätys oli siinä seiskan paikkeilla joka aamu..vaikkakin sainhan nukkua keskeytyksettä ne kolme yötä ja se oli hienoa en valita tämän enempää.

Siinä sitten lähdettin vähän kävelemään ja tutkimaan ympäristöä käytiin pikkuisessa kaupassa hakemassa sämpylöitä, kalkkunaleikkelettä, limskaa, juustoa, jogurttis ym herkkuja ja ihmetellen loppusumman pieneyttä mentiin hotellin vieressä olevaan pieneen puistoon siihen penkille syömään ja nautittiin.

Pääskyset lenteli ja äänteli ja olo oli ihana rentoutunut.

Huomenna alkaisi ankara shoppailu.

Minä kiviporan avustuksella heräilin ja vähän ennen kahdeksaan aloin tökkimään korvatulppaista matkaseuraani hereille.

Merili urheasti kampesi pedistä ja raahautui aamupalalle joka olikin yllätys nimittäin hän hieman raotti mitä tuleman pitää jotten turhaan pettyisi näkiessäni mitä on tarjolla , mutta tilanne ei ollutkaan niin paha sentään vaikka paljon oli oikeitakin väittämiä hänen puheissaaan .

Kaikki oli huoneenlämpäistä voi, mehut, juustot, makkarat,mutta sämpylät oli suht tuoreita ja munia sai itse keittää, oli pekonia, paistettuja munia ja jotain kinkkumunakaspiirakkaa ym.

Kaikki samat toistuivat tietenkin nämä kolme aamua, joten viimeisenä aamuna alkoi jo vähän tökkimään.

Laittautumisen jälkeen suunnattin metroasemalle ja keskustaan. Ostoksien teko voisi alkaa.

Useiden laastareiden ja rakkuloiden jälkeen saldona oli paljon kivoja löytöjä sekä tietenkin helmikaupassa käynti ; helmiin hurahtaneelle ystävälleni Katrille kävin ostamassa hieman kristallihelmiä ja tavallisia helmiä.

Siinä vaiheessa kun päästiin helmikauppaan jalat oli rakkuloilla, lämpöä ainakin 30 astetta, nälkä, jano itseasiassa sinne olisi täytynyt mennä ruoan jälkeen, mutta kuitenkin Merilin viereisen kahvilan terassilla ottamien pienien päiväunien ja mun englanninsönkkäämisen, litran hikimäärän jälkeen sain mitä tarvitsin ja ehkä jokunen oikeakin - mitä Katri halusi - sieltä tuli mukaan ja kauppias oli tyytyväinen sillä siinä saman aikaan kun valitsin kristalleja noin 10 m2 suuruiseen kauppaan tuli noin kuusi japanilaista ostamaan tooodella paljon helmiä.

Eikä tainnut olla minukaan ostama määrä ihan tavallinen kun niin suu maireena jäi meille sinne vilkuttamaan.

Tämän jälkeen olen sitä mieltä, että kunnon ja aidon ystävyyden osoitus on, että se minkä teet täytyy tuntua vähän joka paikassa kropassa konkreettisesti vaikkakin se tulee esiin verta tirskuvissa jaloissa ja hienerityksenä, mutta silti. Mitä ystävän eteen ei tekisi.  

Illalla huoneessa nostettiin jalat ylös ja hypistelin ostoksiani. Huomenna jatketaan.

Merilin kanssa tehtiin sellainen päätös, että ei mennäkkään ulos syömään vaan ostettiin aina kaupasta jotain ja syötiin joko puistossa tai ostoskeskuksen penkillä.

Säästyi rahaa ja ja muutenkin tämä seuraava päivä olikin tosi kuuma ,ei kunnon ruoka olisi maistunutkaan.

Aamulla heräsin viereisen työmaan suomiin sulosointuihin.

Aamupalan jälkeen lähdettiin jälleen kohti metroasemaa ja nyt olisi vuorossa hieman kultturellia elämystä sillä mentiin Kaarle-sillalle ja sieltä Prahan linnaa katsomaan -tosin sisälle ei menty sekin maksoi vaikka

mitä vaan siitä sisäpihalta ja sieltä ylhäältä linnan pihalta otettiin kuvia. Upeat oli maisemat.

Prahassa on tosi kauniita rakennuksia niistä tuli otettua kuvia.

Päivä oli tosi kuuma ei kyllä 30 riittänyt. Minäkin tuttuun tapaani hiukan kärvennyin, mutta en onneksi pahasti.

Linnan luota kävelimme monta kilometriä suuntana eräs suuri tavaratalo. Löysinkin paljon kivoja juttuja, mutta kenkiä en sopivia löytänyt kuin yhdet vaikka siellä niitä oli vaikka kuinka paljon. Mulla vähän kenkävalikoimaa karsi tämä elämäntilanne, mitä ihmettä jossain maalla asuva kotiäiti tekisin paljeteilla koristelluilla korkokengillä vaikka ne olisi kuinka kauniita. Pienoisena kenkäfriikkinä niiden hyllyyn laittaminen hiukan kirpaisi, mutta pakko oli ajatella, että en niitä voisi paljon kuitenkaan käyttää.

Illalla lähdettiin jälleen metolla hotellille ja aikasta rivakasti käveltiinkin nimittäin taivas oli kummallisen tumma ja ilma aivan seisahtunut, taivaalta alkoi sataa pientä pisaraa. Säätiedotuksita huolimatta sitä ukonilmaa ei onneksi tullutkaan vaikka siltä pahasti näytti.

Viimeinen päivä koitti ja nyt tehtiinkin niin, että kun kirjauduttiin ulos hotellista kaikkine kimpsuinemme ja ostoksimme lähdettiin metrolle. Mä kävin pienoisen kriisin siinä ennen lähtöä sillä murehdin ja pelkäsin kauheesti, että joku vie kassini ja tavarani.

En ymmärrä miten niin paljon jännitti lähteä sinne asemalle.

Kuitenkin lähdettiin ja suunnattiin keltaisen metrolinjan päässä olevaan ostoskeskukseen.

Sieltä vielä jotain pientä lähti mukaan ja tuhlattiin viimeiset kolikot kauppaan ja ostettiin syötävää ja sen verran jätettiin, että ajateltiin pääsevämme bussilla siitä kentälle, mutta eipä mennytkään ihan niinkuin ajateltiin sillä maksu olikin enemmän sillä matkalaukut maksoivat vielä erikseen.

Ei auttanut muu kuin mä jäin siihen odottamaan kassien kanssa Meriliä hänen käydessä nostamassa Visalla rahaa.

No, mutta muuten meni matka loistavasti putkeen eikä niitä varkaitakaan sitten tullut vastaan en nähnyt muitakaan mitään että olisi viety eikä tullut itsellenikään vastaan.

Väittäisin , että hiukan oli liioiteltua tuo pelottelu varkaista.

Siellä oli etenkin ostoskeskuksissa tosi tehokasta tuo vartiointi siellä ei tarvinnut ainkaan niitä pelätä.

Hienoa oli palata kotiin- hiukan mieltä kaihersi paluumatka sillä mulla olisi ollut kauhea odotus yöbussia kentällä millä olisin päässyt kotin. 21.30 tuli kone kentälle ja 1.30 lähtisi vasta bussi Raumalle, mutta kuinka ollakaan meitä oli siellä vastassa Jooa ja lapset ja lapsilla oli itsetehty iso kyltti jossa luki ; Tervetuloa kotiin äiti ja koristeeksi oli tehty kukka ja sateenkaari. Lilianilla oli kädessä kimppu ruusuja.

Miten ihana yllätys !

Meriliä oli Misan sisko vastassa ja tuntui että joulu oli saapunut kesäkuun iltaan sillä hän antoi mulle kassillisen kaikkea kosmetiikkaa ja ihonhoitotarvikkeita joita hän työkseen edustaa. Mä olin kyllä aivan ällikällä lyöty hänen anteliaisuudestaan. Olin todella otettu ja kiitollinen.

Siellä oli varmasti jonkun sadan euron edestä tavaraa. Niitä sitten kävin ihastellen läpi hotellihuoneessa.

Mentiin vielä sittenkin hotelliin yöksi kun ei jaksettu lähteä yötä vasten ajelemaan kotiin.

Jälkeen päin tuli kommenttia Lahden suunnalta puhelimitse miksi ei tultu heille sitten yöksi kun ei olisi ollut pitkä matka kentältä ajaa Johannalle ja Arille..nii...no ei tullut mieleen kyllä vaivata keskellä yötä majoitusasioilla etenkin kun ollaan vietetty viime kuukausina siellä ”muutama” yö.

Mutta siinäpä se reissu kaiken kaikkiaan oli ja teki kyllä tennaria meikäläiselle.

Vielä kun joskus pääsisi Jooan kanssa kahden jonnekin..niinkuin joku pariskunta ..